Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat

Huomioitavaa

Puhe: "-merkkien väliin

Ajatukset: *- merkkien väliin tai ilman merkkejä

Tekeminen: ilman merkkejä

Off-game: //-merkkien väliin

Aikamuoto: imperfekti

Älä munchaa, metapelaa tai teleporttaa. Autohittaus vain NPC-hahmoilla.

Vuodenaika ja sää

Vuodenaika on sama kuin IRL, eli viherlehti. Riistaa riittää kaikille klaaneille reilusti eli ei ole nälänhätää ja sää on oikein aurinkoinen.

Vieraskirja  1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Lukutoukka

11.08.2018 20:14
Pimeämieli, Pyörreklaani

Tunneli jatkui pitkään. Minua hermostutti koko ajan, että se romahtaisi niskaani. Kukaan ei olisi auttamassa. Oli muutenkin pelottavaa olla jossain missä ei ollut valoa. Joku kissa voisi tulla hulluksi jos olisi tunnelissa pitkään. Minä en aio olla niin heikkohermoinen.
Kun tunneli päättyi, etsin hyvän paikan ja menin nukkumaan väsyneenä tunnelissa juoksemisesta.

//juu sori tää on tönkkö :/

Nimi: Ezmu

07.08.2018 21:27
Vaaleakukka, Pyörreklaani

Aloin itkemään hyvin vuolaasti. En tiennyt, kuinka kauan olin siinä itkenyt, mutta ajantajuni palasi auringon laskiessa. Pian luokseni saapui etsintäpartio. Sitä johti Pajuhalla, ja mukana olivat Ruokosulka ja Liljatassu.
”Miksi olet ollut poissa koko päivän? Ja missä Pimeämieli on?” Pajuhalla kysyi haastavana.
”Mi... minä läh... lähdin se... se... seuraamaan hä... häntä le... leiristä”, sain aloitettua itkuni läpi.
”Mitä sitten?” Ruokosulka uteli.
”Hä... hän me... meni tu... tuohon tun... tunneliin ja sa... sanoi...” keskeytin yllättäen. Pystyisinkö jatkamaan?
”Niin, mitä hän sanoi?” Liljatassukin uteli.
”Hä... hän sanoi, että minun olisi mentävä huomenna Kuuputoukselle, ja olisi siellä, jos välittäisi klaanistaan”, sanoin. Vain viimeinen sana oli valhetta.
”Selvä, saat luvan lähteä huomenna Kuuputoukselle”, Pajuhalla myöntyi. Nyökkäsin kiitollisena ja lähdin astelemaan partion mukana kohti leiriä.

//Pimeä?

Nimi: Lukutoukka

07.08.2018 21:13
Pimeämieli, Pyörreklaani

Vaaleakukka kuullosti surulliselta.
Tietenkin se kolo oli ollut tunneli, joten minulla oli valinta edessäni. Tunneli voisi johtaa minne tahansa. Jos se veisi pois, voisin kadota kokonaan. Voisin paeta sinne missä kukaan muu kissa ei ollut koskaan käynyt.
Mutta toisaalta en kestänyt kuulla Vaaleakukan ääntä. Hänen äänensä oli täynnä sitä samaa tuskaa minkä olin kujllut isäni suusta. En vain kestönyt sitä.
Nuuhkin tunnelia. Kai sinne olisi turvallista mennä....
”Vaaleakukka! Jos minä todellakin pidän sinusta, tule huomenna Kuuputoukselle. Jos olen siellä, tiedät että välitän sinusta”, huusin Vaaleakukalle. Sitten menin tunneliin kunnolla ja juoksin maan alla. Toivoin tunnelin vievän minut vastauksen luokse.

//Miten Vaalea reagoi? :D

Nimi: Ezmu

07.08.2018 19:47
Vaaleakukka, Pyörreklaani

Pimeämieli katosi koloon, jonka hädin tuskin huomasin.
”Älä karkaa minua!” huusin itku kurkussa ja hiljensin juoksuvauhtini kävelyksi ja pysähdyin sitten.

//Pimeä?

Nimi: .

07.08.2018 18:01
Pimeämieli, Pyörreklaani

Nimi: Lukutoukka

07.08.2018 18:01
Kuulin Vaaleakukan huudon takaatani. Juoksin vielä kovempaa.
”Anna minun vielä miettiä!” huusin.
Nyt on pakko keksiä pakokeino, mietin. Huomasin aika kaukana kolon. Mitä jos siellä olisi tunneli? Se saattaisi olla umpikuja, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ollut.
Juoksin suoraan koloa kohti toivoen ettei Vaaleakukka näkisi sitä.

//Vaalea?
//Juu... tää on todella lyhyt

Nimi: Ezmu

06.08.2018 09:33
Vaaleakukka, Pyörreklaani

Lähdin juoksemaan Pimeämielen perään. Juoksin niin lujaa kuin jaloistani pääsin.
”En ikinä! Kerrot sen nyt!” huusin juostessani.

//Lyhyt.... Pimeä!

Nimi: Lukutoukka

05.08.2018 21:56
Pimeämieli, Pyörreklaani

Kun kuulin takaatani Vaaleakukan äänen, kirosin mielessäni. En ollutkaan kuvitellut omiani. Naaras oli oikeasti löytänyt taas tänne!
Noniin.... mitä sanon? Haluan tietää vastauksen! Mitä minä sanon naaraalle joka kysyy rakastanko minä häntä?
Sydämeni jyskytti. Tämä oli kaksi kertaa pelottavampaa kuin taisteluun käyminen. Mitä minä sanon? Apua!
Lopulta käännyin ja katsoin naarasta suoraan silmiin epätoivoisena.
”Anna minun vielä miettiä!” huusin hänelle vaikka olimme aika lähellä toisiamme. Sitten käännyin ja juoksin mahdollisimman nopeasti pois. Huomasin itkeväni. En tiennyt syytä, mutta minä itkin. Siitä oli ollut jo monta kuuta kun itkin viimeksi. Mikä minulla on?
Jatkoin juoksemista tietämättä minne mennä.

//Aikooko Vaalea luovuttaa?
//Aika tönkkö

Nimi: Ezmu

05.08.2018 18:22
Vaaleakukka, Pyörreklaani

Astuin esiin pensaasta.
”Pimeämieli, nyt kerrot kaiken!” huudahdin kollille.

//Pimeä? Tulipa yliminimaalinen :(

Nimi: Lukutoukka

05.08.2018 12:06
Pimeämieli, Pyörreklaani

Kohtalo ei ollut puolellani.
Kun olin ollut jo jonkin aikaa puun luona, haistoin Vaaleakukan tuoksun. Hän oli lähellä. Katsoin ympärilleni hieman järkyttyneena. Puun lähellä oli kanervapensas, josta tuoksu tuli. Vaaleakukka oli varmasti siellä. Tai toisaalta, miten hän edes olisi löytänyt tänne? Ei naaras täällä voinut olla. Taisin kuvitella tuoksun.
Huokaisin äänettömästi ja katsoin pilviselle taivaalle. Miksi kaikista suurimpiin kysymyksiin oli useinmiten vain kaksi vastausta?
Olin näkevinäni pilvissä kasvot. Se oli ehkäpä maailman kauneimman kissan naama. Sitten tajusin tuon kissan olevan Vaaleakukka. Käänsin turhautuneena katseeni alaspäin. Silmäillin niittyä. Voisin alkaa saalistamaan, kuten varapäälikölle sanoinkin.
Nousin ylös ja kävelin eteenpäin kuunnellen olisiko misään riistaa.

//Vaalea? :s

Nimi: Ezmu

05.08.2018 09:09
Vaaleakukka, Pyörreklaani

Istuin sateisena päivänä leirissä. Yhtäkkiä näin, kun Pimeämieli puhui jotain Pajuhallan kanssa. Pian sen jälkeen hän asteli leiristä ulos. Kävelin Pajuhallan luo tiedustelemaan, mitä he olivat puhuneet.
”Mihin Pimeämieli lähti?” kysyin kuitenkin. Yritin kuulostaa siltä, että asia oli tärkeä.
”Sanoi lähtevänsä metsästämään”, Pajuhalla vastasi. Nyökkäsin nopeasti, kun käännyin jo kohti tunnelia. Löysin siitä hiipumassa olevan Pimeämielen hajujäljen. Sade vaikeuttaa jäljittämistä, ajattelin. Astelin kuitenkin hajujäljen perässä kohti reviirimme nummiosaa. Kun haju oli vahvimmillaan, pujahdin pienen kanervapensaan taakse ja nostin katsettani hieman.

//Pimeä?

Nimi: Lukutoukka

04.08.2018 18:00
Pimeämieli, Pyörreklaani

Oli hieman sateinen päivä. Monet soturit näyttivät närkästyneiltä, mutta minä taisin olla ainoa joka näytti kauhistuneelta. Oli kulunut kolme auringonnousua siitä kun Vaaleakukka oli tullut puhumaan minulle. Hän oli kysynyt:
”Rakastatko sinä minua?”
Olin anellut häneltä muutaman päivän aikaa miettiä sitä. Aika oli kulunut, enkä vieläkään tiennyt vastausta. Minun oli pakko keksiä jotakin. Siispä olin päättänyt sanoa varapäälikölle, että menisin saalistamaan reviirimme metsä osuudelle. Oikeasti menisin nummialueelle. Jos Vaaleakukka kysyisi Pajuhallalta missä olisin, hän syöttäisi naaraalle väärää tietoa. Saisin lisää aikaa miettiä.
Olin kostealla niityllä. Kävelin ääntäkään päästämättä eteenpäin kunnes tulin erään puun luokse. Istahdin sen viereen ja aloin miettiä. Mitä minä sanoisin Vaaleakukalle? Rakastanko minä häntä? Haluanko paeta häntä?
En saanut yhteenkään kysymykseeni vastausta.

//joo... tää on tönkkö

Nimi: Ezmu

07.07.2018 09:27
Vaaleakukka, Pyörreklaani

Näin kuinka Pimeämieli käpertyi nukkumaan. Itse lähdin tassuttamaan leiriä kohti miettien selitystä poissaolollemme. Näin kuinka aurinko oli jo aikaa sitten ylittänyt lakipisteensä ja nyt se oli jo laskemassa. Tassuttelin metsässä hetken ja näin leirin. Kun astelin sisään, näin Oravaturkin soturien pesän edustalla.
”Missä olet ollut? Missä Pimeämieli on?” hän lateli kysymyksiä. Siirtelin painoani tassulta toiselle.
”Olimme... kävelyllä..,” vastasin, ”siis verryttelimme lihaksiamme pitkän vartion jälkeen.” Olin hyvilläni siitä, että olin keksinyt tekosyyn.
”Pimeämieli taas löysi mukavan paikan ja jäi nukkumaan”, vastasin toiseen kysymykseen.
”Voit mennä nyt pesään valmistautumaan huomisen tehtäviin”, Oravaturkki naukaisi.
”Kiitos”, naukaisin. Lähdin kävelemään kohti soturien pesää. Siellä etsin tyhjän paikan ja käperryin nukkumaan.

Nimi: Lukutoukka

05.07.2018 15:24
Pimeämieli, Pyörreklaani

Kun Vaaleakukka kääntyi, käännyin itsekkin ja tassuttelin pois hänen luotaansa. Huokaisin helpottuneena. Tähtiklaanin kiitos, se on ohi ainakin siihen asti kunnes kolme auringonnousua on kulunut. Katselin ympärilleni. Olin hirvittävän väsynyt ja halusin nukkua. Etsin hyvän paikan, menin kerälle ja nukahdin siinä samassa.

Nimi: Ezmu

04.07.2018 19:16
Vaaleakukka, Pyörreklaani

”Kolme auringonnousua...” toistin.
”Vain kolme”, lupasin kollille. Katsahdin häneen ja käännyin pois.
”Näetkö?” mutisin. ”Olen sinnikäs.”

//Lukutoukka?

Nimi: Lukutoukka

04.07.2018 15:27
Pimeämieli, Pyörreklaani

Vatsassani muljahti. Vaaleakukka oli aivan tosissaan. En ole hyvä näissä jutuissa. En minä häntä rakasta, mutten vihaakkaan. Mitä minä teen... Ehkäpä sanon ’juu’ ja sitten pakenen yöllä jonnekkin kauas pois täältä. Voisin pärjätä hyvin yksin erakkona...
Mitä minä oikein mietin? En voisi jättää Pyörreklaania koskaan... Ehkäpä minun pitäisi tappaa Vaaleakukka. Tai oikeastaan tulisin jäämään siitä kiinni. Nyt on vain pakko vastata, eikä karata tai tappaa.
”Niin.....ehkäpä joskus...mutta....mutta en ole tästä varma. En voi luvata mitään. Anna minun miettiä tätä kolme auringon nousua. Sitten voin antaa vastauksen.”

//Vaaleakukka ei luovuta? :d

Nimi: Ezmu

04.07.2018 15:17
Vaaleakukka, Pyörreklaani

”Tiedän, et vain tahdo loukata tunteitani. Palataanko leiriin?” vastasin kollille. Astuin askeleen eteen.
”Mutta lupaa. Lupaa olla rinnallani ikuisesti. Voisimme jopa saada pentuja!” vannotin Pimeämielelle.

//Vaikeita valintoja luvassa, Pimeämieli.

Nimi: Lukutoukka

04.07.2018 12:57
Pimeämieli, Pyörreklaani

Kiva, Vaaleakukka kysyi mitä tunnen häntä kohtaan. En oikeastaan ole varma. Pidän hänestä, vai pidänkö? Mitä sanon? En voi paeta nyt. Pakko kertoa jotakin, mutta mitä? Naaraan vihreät silmät loistivat odottavaisina. Mitä minä oikeasti sanon? Suljin silmäni ja mietin. Mitä Vaaleakukka toi mieleeni? Ainakin ilon ja pirteyden, jonkin sortin ilahtuneisuuden ja pienen kateuden tunteen. Avasin silmäni ja tiesin vastauksen.
”En ole siitä oikeastaan varma...”, sanoin katsoen Vaaleakukkaa. Toivottavasti en suututtanut häntä.

//Ezmu? :d

Nimi: Ezmu

03.07.2018 18:45
Vaaleakukka, Pyörreklaani

”Selvä”, maukaisin. Olin iloinen, että olin saanut yhteyden häneen. Katsahdin häntä surumielisenä.
”Tai siis kerro nyt mitä tunnet minua kohtaan... vai tunnetko mitään. En pure”, korjasin hätäisesti. Tuijotin sinisiä silmiä odottavaisesti.

//Lukutoukka?

Vastaus:

Saat kaikista kirjoituksistasi yhteensä 56 kp:tä. En nyt ehdi palautetta kirjoittaa mutta saat sen tänään!(:

Nimi: Lukutoukka

03.07.2018 18:11
Pimeämieli, Pyörreklaani

Heräsin säpsähtäen hereille. Oi miksi minun piti nähdä painajaisia juuri silloin kun halusin nukkua? Kun olin karistanut unen rippeet silmistäni, ihmettilin miksi nukuin puussa. Sitten muistin kaiken. Huokaisin helpottuneena. Vaaleakukka ei voisi ikinä löytää minua....Katsahdin maahan ja tyrmistyin. Siellä naaras seisoi katsellen minua kohti. Hyvä tähtiklaani, miten hän sai tietää minun olevan täällä?
”Sano hänelle vain suoraan, ettei sinua kiinnosta”, sanoi pieni ääni korvaani.
”Älä tee niin! Etkö tajua, hän on yksi ainoista joka ei välttele tai mulkoile sinua. Pyydä häntä saalistamaan ja juttelemaan niin kaikki järjestyy...”, kuiskasi toinen ääni korvaani. Heilutin päätäni hieman kuin karistaakseni nuo äänet. Mitä tekisin? En halua loukata hänen tunteitaan, mutta enhän minä tunne häntä kohtaan mitään, vai tunnenko? Sydämeni muljahti hieman.
”Et sinä mitään tunne. Jos ei muuta niin tapa hänet”, ääni murahti korvaani. Samassa toinen ääni alkoi puhua taas.
”Et ole tosissasi! Kyllä sinä häntä kohtaan edes jotain tunnet, et vain halua myöntää sitä!”
Huokaisin hieman. Ehkäpä minun pitäisi mennä alas sanomaan jotakin Vaaleakukalle. Nousin ylös ja aloin laskeutua pois puusta hitaasti mutta varmasti.
Kun olin maassa katsoin tätä sinnikästä naarasta. Mitä minun pitäisi sanoa? Ei ainakaan ’minä vihaan sinua’ tai ’minä rakastan sinua’.
”Löysit minut, joka on aika hyvä suoritus”, aloitin yrittäen kuullostaa viileältä epäonnistuen siinä pahemman kerran.
”Jos menisimme saalistamaan? Voisimme vähän puhua tästä sinun....sinun...tunteestasi”, lopetin kömpelösti. Mitä hän sanoisi? En ole ikinä ollut tekemisissä rakkauselämän kanssa. Eihän se paha juttu kai ole? En ollut siitä yhtäön varma.

//Ezmu?

Nimi: Ezmu

03.07.2018 16:58
Vaaleakukka, Pyörreklaani

Unessa minuun pureutuivat kynnet, ja jostain kuului ääni.
”Et tule koskaan saamaan Pimeämieltä omaksesi”, ääni varoitti. Kun käänsin pääni, näin, että se näytti Pimeämieleltä. Mutta se ei ollut Pimeämieli. Se oli hirviö.
”En usko sinua! Saan Pimeämielen omakseni, keinolla millä hyvänsä!” huudahdin äänelle.
”Olet sinnikäs. Seuraa minua, niin neuvon”, ääni sanoi lempeämmin. Kävelin hänen perässään ja näin kolon, jossa olimme. Näin hetken päästä mustan kollin juoksevan marjoihin. Hän varmaankin piilottaa tuoksuaan. Sen jälkeen kolli juoksee metsässä pitkään, kunnes pysähtyy puun juureen ja alkaa kiipeämään. Puussa hän nukahtaa.
”Tuolla Pimeämieli on. Palaa valvemaailmaan ja etsi hänet!” ääni kehotti. Heräsin säpsähtäen ja yritin muistella reittiä. Löysin samat marjat ja seurasin reittiä, joka alkoi muodostua pääni sisään. Juoksin metsässä pitkään, kunnes saavuin sen puun luo. Katsoin oksistoon, ja siellä Pimeämieli oli. Jäin seisomaan puun juurelle odottamaan, että kolli heräisi.

//Lukutoukka?

Nimi: Lukutoukka

03.07.2018 16:23
Pimeämieli, Pyörreklaani

Heräsin säikähtäneenä. Uneni oli päättynyt siihen, että Vaaleakukka oli syönyt minut. Tähtiklaanin kiitos että se oli vain uni, mietin samalla kun huomasin vieressäni kissan. Se oli Vaaleakukka. Katsoin häntä järkyttyneenä. Milloin naaras oli siihen ilmestynyt?! Onneksi hän nukkui, saatoin hyvin paeta jonnekkin, mutta minne.... Nousin seisomaan ja hiivin hiljaa pois kolosta. Kun tulin pois kolosta jonne Vaaleakukka oli tullut, aloin etsiä jotakin haisevaa. Tassuttelin eteenpäin kunnes löysin marjoja. Klaanini parantaja oli käyttänyt joskus niitä minun haavoihini. En kuitenkaan jäänyt muistelemaan tapausta vaan aloin piehtaroida marjoissa kunnes tuoksuin niille. Sitten aloin juosta kovaa. Todella kovaa. En tiennyt minne juoksisin. Ainoa ajatukseni oli se että pääsisin pois naaraan ulottuvilta. Juoksin juoksin ja juoksin kunnes sain ajatuksen. Voisin kiivetä puuhun. Aloin vimmatusti etsiä hyvää puuta kunnes löysin sellaisen. Ison tammen jonka oksat kestäisivät hyvin kissan painoa. Aloin kiivetä ylöspäin toivoen Vaaleakukan nukkuvan yhäkin.
Kun pääsin omasta mielestäni riittävän korkealle, etsin mahdollisimman paksun oksan jossa olisi hyvä nukkua. Kun löysin sellaisen, menin aivan puuta vasten ja menin kerälle. Huokaisin hieman ja sitten nukahdin.
Heräsin suoraan uneen.
”Ei kai taas”, nurisin nähdessäni saman paikan jossa olin nähnyt Vaaleakukka jättiläisen. Tällä kertaa kuitenkaan kukaan ei jahdannut minua. Kun mietin mitä nyt, aloin tuntea kovaa kipua. Kaipuuta, odottavaisuutta, rakkautta. Tunteet raastoivat minua palasiksi. Yritin paeta niitä mutten pystynyt. Ne jatkoivat tuhoamistani jatkuvasti. Yritin huutaa apua, mutten pystynyt. Edestäni kuului ääni joka sanoi minulle tiukasti:
”Nuo tunteet eivät ole sinun, mutta se jolle ne kuuluvat tulee olemaan sitkeä sinun kanssasi.”
Yritin pyytää ääneltä apua mutten pystynyt. Uni oli oli kaksi kertaa pahempi kuin edellinen.

//Löytääköhän Vaaleakukka Pimeämielen? :D

Nimi: Ezmu

03.07.2018 15:59
Vaaleakukka, Pyörreklaani

Pimeämieli perääntyi luotani ensin hitaasti, sitten perääntyi ja juoksi pois leiristä. Jähmetyin ajatellessani mitä hänelle oli saattanut käydä. Seurasin hänen hajujälkeään pois leiristä sekametsään. Siellä haju mutkitteli ja lopulta päättyi puun luo. Sen puun alla oli kolo, hyvin pieni sellainen. Menin kolon sisään kun haistoin siellä Pimeämielen tuoksun. Hän oli unessa. Painauduin hänen lähelleen ja nuolaisin häntä muutaman kerran. Sen jälkeen nukahdin itsekin.

//No mitähän Pimeämieli tästä ajattelee?

Nimi: Lukutoukka

03.07.2018 15:49
Pimeämieli, Pyörreklaani

Katsoin Vaaleakukkaa hämmentyneenä. Eihän hän voinut puhua totta! Tämän oli pakko olla vitsi. Naaras ei kuitenkaan sanonut mitään, odotti vain minun vastaustani. Olin järkyttynyt. Miten ja miksi??? En tiennyt mitä sanoa. Vaaleakukka rakastaa minua, ajattelin ja mietin minkä tunteen ajatus sai minussa aikaan. Ei mitään vahvaa, pelkästään järkytyksen ja epäuskoisuuden. Mitä sanoisin? En halunnut loukata naarasta, mutten halunnut valehdella tuntevani samalla tavalla häntä kohtaan.
Lopulta päätin perääntyä. Otin yhden askeleen, sitten toisen ja kolmannen kunnes käännyin kokonaan ympäri ja juoksin täyttä vauhtia pois leiristä. Olin unohtanut kokonaan väsymykseni kun juoksin henkeni edestä Pyörreklaanin reviirin sekametsä osioon. Siellä jatkoin juoksua hyppien kivien yli mahdollisimman nopeasti. Lopulta väsähdin ja näin puun jonka alla oli kolo. Nuuhkin varovasti oliko siellä ketään. En haistanut mitään paitsi mullan tunkkaisen hajun. Menin koloon sisälle.
Kolo oli aika pieni, mutta pääni ei hiponut kattoa. Paikka näytti olleen joskus jonkun erakon käytettävissä. Nyrpistin nenääni hieman, mutta menin kerälle kolon reunaa vasten ja nukahdin. Unet eivät kuitenkaan jättäneet minua rauhaan. Unessa Vaaleakukka juoksi perässäni huutaen vihoissaan rakastavansa minua. Hän ei kuitenkaan ollut oma itsensä, vaan naaras oli hirveä peto joka oli puitakin pidempi. Vaikka kuinka unessa juoksinkin, en päässyt naarasta pakoon.

//Mitäköhän Vaaleakukka tästä ajattelee..... :D

Nimi: Ezmu

03.07.2018 13:50
Vaaleakukka, Pyörreklaani

”Minä... minä... minä rakastan... sinua”, takeltelin hiljaa. Katsahdin häneen ja mietin miten hän reagoisi.
”Minä haluaisin sinut kumppanikseni”, maukaisin hermostuneena. Odotin vastausta innoissani.

//Tosi lyhyt, mutta Lukutoukka!

©2018 Kirkaspolku - suntuubi.com